Finitec Blog

Hei tavis! Vituttaako?

24.1.2018 11:40 / Taavi Thiel

Tavallisuus luo kädenlämmintä yrityskulttuuria – ja yli puolet asiantuntijatehtävissä toimivasta työväestöstä pohtii tälläkin hetkellä työpaikan vaihtamista.

Kämpissä sykkii kulttuurin sydän

Istuimme joulukuussa Kämpissä hyvällä porukalla ja heitimme läppää erilaisista yrityskulttuureista ja seiniin kirjatuista arvoista, niiden merkityksestä ja monasti, niiden merkityksettömyydestä. Liian usein on niin, että firman seinälle tai webbisivulle on kirjattu 4-5 kpl hienolta kuulostavia sanoja=arvoja, jotka eivät varsinaisesti sytytä ketään. Tavanomaisuus ja toisaalta virheiden ja epäonnistumisen pelko kahlitsevat valtavasti kansantaloutemme kehityspotentiaalia. On turvallista olla samanlainen kuin muut.

Parin glögin ja Moscow Mulen jälkeen meno alkoi hipoa kattoa ja nauroimme niin, että vatsaan sattui. Laitoimme surutta mankeliin kaikki ns. jatkuvan kehityksen organisaatiot, jossa wannabe-yrittäjähenkiset sisäiset start up -sankarit uomakipittävät päivästä toiseen asiakastyytyväisyyden ja korkean laatutason nimissä. Hupaisaa, vai onko?

Takaisin lähiöön

Aloimme pohtimaan, mistä tämä tavallisuuden taputus kumpuaa, ja päädyimme lapsuuteen, koska olimme sitä mieltä, että sieltä se kumpuaa. Palasin takaisin -70 ja -80 luvun lähiöihin, joissa esimerkiksi erikoisen nimen, toisen maan kansalaisuuden, aikaisen puberteetin, Elvis-paidan tai punertavien hiusten takia saattoi saada kunnolla turpiin tai vähintäänkin joutua koulukiusatuksi. Jos vastasit oppitunnilla väärin, niin takuulla sait tuntea sen nahoissasi. Silloin oli coolia olla tavis.

Opettajat olivat hanakoita diagnosoimaan vilkkaita lapsia adhd-tapauksiksi ja suosittelivat tarkkailuluokkia ratkaisuksi yksilön erityisyyden ymmärtämisen sijaan. Moni “erilainen nuori” jäi sille tielle. Itsellänikin oli lähellä. Istuin kaksi ensimmäistä vuotta jälki-istunnossa päivittäin, iltaisin vanhempiani odotti alavireinen soitto koulusta ja reppuvihossa oli aina tuoreita merkintöjä kuitattavaksi. Yritin kovasti olla tavallinen, mutta en onnistunut siinä.

finitec-tavis-vituttaako.jpg

Mozart, van Gogh, Elvis, Bowie ja Apple

Pohdimme, mikä ihmisiä oikeastaan sytyttää ja mistä he unelmoivat. Uskallan väittää, että valtaosa ei unelmoi tavallisuudesta. Voi kuinka voisin tehdä mahdollisimman tavallisen lomamatkan, voi kuinka yritykseni olisi mahdollisimman keskiverto tai voi kuinka palkkani vain säilyisi keskiarvon tuntumassa. Jos tavanomaisuus olisi universaali ihanne, meillä ei olisi Mozartia, Vincent van Goghia, Elvistä, David Bowieta eikä Applea. Kääk!

Kädenlämmintä yrityskulttuuria

Hyppäsimme takaisin yritysmaailmaan ja mietimme, miksi valtaosa yrityksistä mielletään harmaan mälsiksi korporaatioiksi. Toki niissä pyritään erottumaan kilpailijoista ja mietitään visiota, missiota, strategiaa yms, mutta lopputulos on usein kädenlämmintä. Puhutaan, että henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara, mutta tämä ei kuitenkaan konkretisoidu arkisissa kohtaamisissa. Olisiko yksilöllisyys, vapaus valvonnasta ja vastuun kantaminen hyvä huomioida myös yritysten kulttuurimanifesteissa? Miksi yli puolet asiantuntijatehtävissä toimivasta työväestöstä pohtii tälläkin hetkellä työpaikan vaihtamista?

Yksilöllisyys voittaa

Tyttäreni on tällä hetkellä 7. luokalla ja meininki koulussa on ihan ok. Hänellä oli ala-asteella kaksi mahtavaa miesopettajaa, jotka opettivat vahvuuksien kautta, kohtelivat oppilaita yksilöinä ja saivat aikaan hienon ja erityisen yhteishengen luokkaan.

Muistan kuitenkin hänenkin koulutiensä alkutaipaleella erilaisia huolia, kuten että ei ole mitään allergiaa, tai voi kuinka kurjaa kun on niin paksut ja tuuheat hiukset, tai voi kun on niin erikoinen sukunimi. No onneksi kukaan ei sentään vetänyt turpiin tai koulukiusannut. Yksilöllisyys ja aitous voittavat loppukädessä aina, niin tässäkin tarinassa.

Minä uskon yksilöllisyyteen ja erilaisuuden voimaan – yritin olla tavis, mutta en onnistunut siinä, eikä vituta yhtään!

Aiheet: yrittäjyys

Taavi Thiel

Taavi Thiel

Working for Taavi is like riding a train that never runs out track. Under his command, you have to stoke that fire with all you got, so the ultimate destination is reached, but mind you, it's the most exciting, most scenic and most rewarding ride you will ever have.

Tilaa blogi